 |
| Viimeisin produktioni Järvenpään teatterissa vuonna 2011, lastennäytelmä Todellinen Prinsessa Kuva: Hanne Lindström |
Edellisessä postauksessa pohdin huonoa itsetuntoani, mutta syyskuussa rohkaisin mieleni ja päätin aloittaa Turun ylioppilasteatterin järjestämän Teatterityön alkeet -kurssin. Teatteri on harrastus, joka vaatii heittäytymään rohkeasti mukaan, kykyä hyväksyä "mokansa" sekä valmiutta ottaa vastaan ihmisten tarjoamia ehdotuksia ennakkoluulottomasti. Se on siis kaikkea sitä, minkä pitäisi olla huonosta itsetunnosta kärsivälle ihmiselle ylivoimaista. Teatteriharrastus ei ole minulle kuitenkaan täysin uutta.
Aloitin vuonna 2006 teatteriharrastuksen Järvenpään teatterissa. Osallistuin nuorille tarkoitettuun teatterikerhoon, jonka tarkoituksena oli tutustuttaa meitä teatterin tekemiseen erilaisten leikkien ja harjoitteiden kautta. Pääsimme pian mukaan Järvenpään teatterin toimintaan ja toteuttamaan ensimmäisiä produktioitamme. Ennen kaikkea teatteri tarjosi mahdollisuuden kokea yhdessä tekemisen riemua, jollaista en ole tuntenut sen koomin.
Aloitin vuonna 2006 teatteriharrastuksen Järvenpään teatterissa. Osallistuin nuorille tarkoitettuun teatterikerhoon, jonka tarkoituksena oli tutustuttaa meitä teatterin tekemiseen erilaisten leikkien ja harjoitteiden kautta. Pääsimme pian mukaan Järvenpään teatterin toimintaan ja toteuttamaan ensimmäisiä produktioitamme. Ennen kaikkea teatteri tarjosi mahdollisuuden kokea yhdessä tekemisen riemua, jollaista en ole tuntenut sen koomin.
 |
| Kuva: Ruska Schönberg |
Millaista Turun ylioppilasteatterin kurssilla on sitten ollut? Yllättävän helppoa, jopa näin kuuden vuoden tauon jälkeen. Uskoin unohtaneeni mitä teatteriharrastus pitää sisällään ja muuttuneeni niin araksi, että joutuisin aloittamaan aivan alusta. Oletukseni osoittautuikin vääräksi. Teatterin ulko-oville jäi se painostaan epävarma ja arka persoona, tilalle tuli intoa pursuava ja pelkäämätön minäni. On erikoista huomata millaisia rooleja otamme itsellemme elämän eri osa-alueilla. Teatteri näyttää tuovan esiin parhaimman puoleni.
Turun ylioppilasteatterin kurssi alkoi leikin varjolla, missä rohkaistiin käyttämään ääntään ja ottamaan rohkeasti katsekontaktia muihin kurssilaisiin. Mukana on ollut myös tunnetilaharjoituksia ja pienimuotoisia hahmonluomistehtäviä. Olo on ollut kaikinpuolin kotoisa ja rento. Ryhmä on tarkoitettu pääsääntöisesti teatteria harrastamattomille, joten sekaan mahtui myös hyvinkin ujoja persoonia, joiden olen nähnyt avautuneen merkittävästi syksyn kuluessa. Useammasta poissaolostani huolimatta olen omasta mielestäni ollut aina tervetullut harjoituksiin. Vaikka alkeiskurssi pättyykin ennen Joulua, jatkokurssin olisi määrä jatkua heti keväällä. Jes!
Kannustan jokaista kokeilemaan teatteriharrastusta edes kerran elämässään. Paikkalliset harrastajateatterit tai työväenopistojen kurssit voivat toimia sopivan matalina ponnistuslautoina ja usein niille saavat osallistua kaikenkarvaiset ihmiset ikään ja taitotasoon katsomatta. Teatteria tekemällä voi löytää paljon uutta itsestään, mutta soisin kaikille sen mahdollisuuden päästä harrastamaan jotain, jossa omia näkemyksiä kuunnellaan, rohkeutta kehitetään ja kömmähdyksistä saa varmasti kannustavat taputukset.
Turun ylioppilasteatterin kurssi alkoi leikin varjolla, missä rohkaistiin käyttämään ääntään ja ottamaan rohkeasti katsekontaktia muihin kurssilaisiin. Mukana on ollut myös tunnetilaharjoituksia ja pienimuotoisia hahmonluomistehtäviä. Olo on ollut kaikinpuolin kotoisa ja rento. Ryhmä on tarkoitettu pääsääntöisesti teatteria harrastamattomille, joten sekaan mahtui myös hyvinkin ujoja persoonia, joiden olen nähnyt avautuneen merkittävästi syksyn kuluessa. Useammasta poissaolostani huolimatta olen omasta mielestäni ollut aina tervetullut harjoituksiin. Vaikka alkeiskurssi pättyykin ennen Joulua, jatkokurssin olisi määrä jatkua heti keväällä. Jes!
Kannustan jokaista kokeilemaan teatteriharrastusta edes kerran elämässään. Paikkalliset harrastajateatterit tai työväenopistojen kurssit voivat toimia sopivan matalina ponnistuslautoina ja usein niille saavat osallistua kaikenkarvaiset ihmiset ikään ja taitotasoon katsomatta. Teatteria tekemällä voi löytää paljon uutta itsestään, mutta soisin kaikille sen mahdollisuuden päästä harrastamaan jotain, jossa omia näkemyksiä kuunnellaan, rohkeutta kehitetään ja kömmähdyksistä saa varmasti kannustavat taputukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti