Pistäydyin ystäväni kanssa Café Carréen, jossa rupattelimme teekupposten ääressä.Ystäväni on joutunut kuuntelemaan jo kyllästymiseen asti uudesta blogiprojektistani ja siitä, miten epävarma olen ollut. Minustako siis blogin kirjoittaja?
Takavuosina sairastuin lievään masennukseen, joka jätti jälkeensä kroonisen epävarmuuden ja liiallisen itsekriittisyyden. Päässäni soivat vain sanat: älä mokaa, älä ole nolo ja ennen kaikkea, älä erotu joukosta. Silti nautin kirjoittamisesta. Olisi ihanaa pystyä ilmaisemaan itseään avoimesti ja rohkeasti. Unelmoin siitä, että voisin vielä joskus elättää itseni kirjoittamalla, mutta siihen ei taida riittää pelkkä sievä puhe.
 |
| Pimenevä ilta Café Carrén kodikkaasta ikkunasta |
Ennen kuudetta kouluvuottani kävin usein äidinkielen tukiopetuksessa. Olin kaksikielinen ja tietämättäni lievästi lukihäiriöinen, joten kirjoittaminen oli vaikeaa. Kuudennella luokalla tilanne kuitenkin muuttui, kun satuin voittamaan Järvenpään kaupungin järjestämän kirjoituskilpailun lasten sarjassa. Minusta tuli kertaheitolla itsevarma kirjoittaja.
Teinivuosinani tuhersin äidinkielenvihkoon pitkiä aineita ja sain kiitosta mielikuvituksestani. Kirjoitusasu pysyi edelleen yhtä raakana, mutta se ei kirjoitusintoa haitannut. Minua ajoi suunnaton itsevarmuus omasta tekemisestäni ja ilo tuotosten luetuttamisesta riitti minulle. Vasta Turkuun muutettuani ja yliopiston aloitettuani, itsevarmuus romahti. Masennus hiipi kuvioihin, tehden minusta jälleen epävarman. Nyt blogin kirjoittaminen jännittää.
– Enhän minä osaa kirjoittaa, kehtaanko minä?
Arkeni rakentuu yliopisto-opintojen, roolauksen*, metsässä tehtyjen kävelyiden ja äänikirjojen ympärille. Harrastuksiin kuuluvat myös satunnainen valokuvaaminen ja vasta-aloitettu crossfit. Melankolisen mielen lisäksi mörkönä esiintyy myös henkistä (varmasti myös fyysistä) hyvinvointia rajoittava ylipaino. Toisinsanoen, täysin tavallinen arki, tavallisine ongelmineen. Blogia kirjoittassani mieltäni vaivaa toinenkin ajatus:
– Enhän minä ole mielenkiintoinen, miksi blogia pitäisi kirjoittaa?
* Roolaaminen on internetissä tapahtuva kirjoitusmuoto, jossa kaksi kirjoittajaa vie omien hahmojensa kautta yhteistä proosallista tekstiä vuoronperään eteenpäin. Tarina etenee usein improvisoiden ja kirjoittajan hahmot ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Muistuttaa hieman jatkokertomusta tai näytelmää.
 |
| Café Carré ja pimenevä Turku |
Tämä ei ole ensimmäinen blogiviritelmäni. Vuonna 2013 innostuin kokeilemaan blogin pitämistä, mutta se lopahti jo muutaman kuukauden jälkeen. Käteen jäi vain komea ulkoasu ja muutaman postauksen kuvat. Toisen blogini tarkoituksena oli seurata vaihto-opiskeluvuottani Islannissa vuosina 2016-2017. Reisillehän sekin meni. Muutaman kuukauden ja muutaman postauksen jälkeen, sekin kanava hiljeni. Pitkäjänteisyys ei siis ole hyveeni.
Karukko -blogin tarkoituksena olisi keskittyä pohtimaan juuri edellä esitettyjä kysymyksiä. Näkemään omat vahvuudet, niin kirjoittajana kuin ihmisenä ja iloitsemaan siitä tavallisen tylsästä arjesta. Haluan tietää mistä olen tullut, missä olen nyt ja minne tieni voisi minut viedä. Toivottavasti voin palata samaan aiheeseen vuoden päästä ja kiitellä itseäni hyvästä työstä.
Karukko -blogin tarkoituksena olisi keskittyä pohtimaan juuri edellä esitettyjä kysymyksiä. Näkemään omat vahvuudet, niin kirjoittajana kuin ihmisenä ja iloitsemaan siitä tavallisen tylsästä arjesta. Haluan tietää mistä olen tullut, missä olen nyt ja minne tieni voisi minut viedä. Toivottavasti voin palata samaan aiheeseen vuoden päästä ja kiitellä itseäni hyvästä työstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti